Kuinka monta kieliversiota verkkosivusta, esitteestä tai manuaalista oikein kannattaisi tehdä? Asiaan vaikuttavat luonnollisesti monet seikat, kuten kohderyhmä, kohdemarkkinoiden koko sekä erilaiset sosiaaliset, kulttuuriset ja poliittisetkin tekijät.

Tieteellisen Ethnologue-julkaisun mukaan maailmassa on yhdeksän kieltä (kiina, espanja, englanti, hindi, arabia, portugali, bengali, venäjä ja japani), jolla on yli 100 miljoonaa syntyperäistä puhujaa. Yhdessä ne kattavat yli 40 prosenttia maailman väestöstä!

Islannin puhujia on sen sijaan vain muutama satatuhatta, mutta silti monet kansainväliset yritykset haluavat tarjota asiakkailleen tämän kielivaihtoehdon. Katalaani puolestaan jää usein huomiotta, vaikka sitä puhuu noin 7 miljoonaa ihmistä – ehkä osittain sen vuoksi, että heistä lähes kaikki ymmärtävät myös espanjaa.

Riittääkö kuitenkaan, että tietoa tuotetaan kielellä, jota ihmiset ymmärtävät, vai pitäisikö sitä tarjota heidän äidinkielellään? Kannattaisiko esimerkiksi englannin-, portugalin-, espanjan- ja kiinankielisistä teksteistä tehdä useita versioita?

Harvat tiedostavat, että vain alle 10 prosenttia maailman 400 miljoonasta syntyperäisestä espanjankielisestä itse asiassa puhuu Espanjassa käytettävää varianttia, jota kutsutaan myös kastilian kieleksi. Kun käännöksellä halutaan tavoittaa mahdollisimman laaja kohdeyleisö, kannattaa harkita kääntämistä kastilian lisäksi myös Etelä-Amerikan ja Meksikon espanjaksi.

Mandariinikiinaa puhuu äidinkielenään yli 800 miljoonaa ja kantoninkiinaa yli 50 miljoonaa ihmistä, joten voi olla kannattavaa harkita kiinankielisten tekstien tuottamista ainakin yksinkertaistetulla kiinalla sekä lisäksi jollakin perinteisillä merkeillä kirjoitettavalla versiolla, esimerkiksi Taiwanissa tai Hongkongissa käytetyllä variantilla.

Asia kannattaa toki huomioida myös käännettäessä kotimarkkinoille. Suomeen tulee kasvava määrä matkailijoita yhä useammasta maasta. Englannin-, ruotsin- ja venäjänkieliset esitteet ja ruokalistat eivät välttämättä enää riitä.

Ehkä unohdetuin kohderyhmä ovat ne Suomessa asuvat ihmiset, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Tilastokeskuksen mukaan yli 10 prosenttia Helsingin, Espoon ja Vantaan asukkaista puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia.