Kääntäjämme Laura Savolainen pitää erityisesti ruokaan liittyvien tekstien kääntämisestä. Seuraavassa hän kertoo, millaista tämä työ on käytännössä.
”Tätä pitääkin kokeilla kotona…”
Ruoanlaitto kuuluu lempipuuhiini. Nuorena taidelukiolaisena ajattelin suuntautuvani luovalle alalle, kuten teatterin pariin. No, elämä kuljetti ja teki minusta kääntäjän – asia, johon nyt aikuisena olen erittäin tyytyväinen. Kokkailu on kuitenkin puuhaa, johon voi kanavoida luovuutta. Sehän on kuin maalaamista: maut ja tuoksut ovat värejä, koostumukset tekstuureja, astiat pintoja. Siksi meille silloin tällöin käännettäväksi tulevat ruoka-aiheiset tekstit, kuten verkkosivustot tai keittokirjat, kuuluvat itselleni mieluisimpiin työtehtäviin.
Pähkinöitä purtavaksi
Hyvä ruokaohje on selkeä ja tarkka. Sitä seuraamalla saa aikaiseksi halutunlaisen lopputuloksen. Ohje on yksiselitteinen, eikä jätä tulkinnanvaraa. Kollegani totesi hiljattain järkyttyneenä, että käännettävä ruokaohje oli niin epäselvä, ettei hän itse olisi osannut sen perusteella valmistaa kyseistä ruokaa. Ohjeessa kehotettiin muun muassa raastamaan sulatejuustoviipaleita…
Kääntäminen edellyttää jonkin verran käytännön tietoa ja kokemusta ruoanlaitosta. Ongelmakohtiin ei aina saa apua käännöksen tilaajalta. Mahdollisten virheiden varalta pitää olla valppaana ja esimerkiksi oudoilta vaikuttavien määrien pitää saada hälytyskellot soimaan. Tässä auttaa omalta osaltaan käännöstyökalun QA-toiminto.
Keittotaidon maailma vilisee niin kutsuttuja petollisia ystäviä, faux amis tai false friends. Cumin ei olekaan suomeksi kumina vaan jeera tai juustokumina, eikä anchovy ole anjovis vaan sardelli. Entä minkälainen leivonnainen on pancake, lettu vai pannari?
Ruokaohjeita suomalaiseen makuun
Ruokaohjeiden merkitsemisessä luotetaan pitkälti totuttuihin kaavoihin. Ainesosaluettelossa on suomessa useimmiten vain mainittu raaka-aine, kun taas muunkielisissä alkuteksteissä jo tässä vaiheessa usein kerrotaan, mitä ainesosalle tehdään. Ainesosaluettelossa voi siis lukea esimerkiksi 1 bell pepper, finely chopped. Suomalaisesta ohjeesta tulee kuitenkin selkeämpi ja siistimmän näköinen, kun raaka-aineiden käsittelystä puhutaan vasta itse ohjeessa.
Suomen kielessä on erittäin paljon ilmeikkäitä verbejä, joiden avulla saa ilmaisuvoimaa ruokakäännöksiin. Kun englanniksi sanotaan chop, suomeksi voidaan pilkkoa, paloitella, silputa, pieniä, hienontaa, leikata, hakata, halkoa…
Vastaavuuksien kanssa painiminen
Ruokaohjeiden kääntämiseen liittyy usein mittayksiköiden muuntamista. Kääntäjä joutuu harkitsemaan, mikä muuntotarkkuus riittää halutun lopputuloksen saavuttamiseen. Yleisesti ottaen ei ole järkeä laittaa ruokaohjetta noudattavaa mittaamaan 0,236 litraa (eli yhtä kupillista) vaan mitta kannattaa pyöristää 2,5 desilitraan. Kääntäjä saattaa joutua selvittämään, kuinka paljon jauhoja ja leivinjauhetta ohjeeseen tarvitaan, kun alkuperäisessä ohjeessa on käytetty Suomessa tuntemattomia, valmiiksi nostatusainetta sisältäviä jauhoja. Kuinka paljon mahtaa olla 1 stick of butter tai paketillinen mausteseosta? Mietittäväksi jää sekin, mikä suomalaisen maitohyllyn tuotteista olisi paras vastine, kun alkutekstissä käytetty tuote on englantilainen double cream tai clotted cream.
Epätavalliset raaka-aineet
Mitä tehdä, jos tietää, että jotain ainesosaa on Suomesta vaikea tai jopa mahdoton löytää? Suomalainen ruokakulttuuri on monipuolistunut valtavalla vauhdilla. Kun 1980-luvulla maisteltiin ”kiinalaista” ruokaa, jolla tarkoitettiin kaikkea mahdollista aasialaista ja eksoottista, nykyään täältä Pohjolan perukoilta saa niin korealaista kuin vietnamilaistakin ruokaa. Helsingistä voi saada käsiinsä hyvinkin epätavallisia ruoka-aineita, mutta pikkukaupunkien marketeissa ei kuitenkaan kaikkea ole. Löytyykö vaikka kapakalaa eli kuivattua turskaa? Toimiiko ohje ilman viinikiveä (cream of tartar)? Toisaalta suomalaisten ruokatottumusten muuttuminen kansainvälisempään suuntaan on vähentänyt eri maiden keittiöihin liittyvien erikoistermien selittämisen tarvetta. Meilläkin osataan tarvittaessa glaseerata ja flambeerata.
Ruoan maailma on sukellus makujen, tuoksujen, värien ja kulttuurien moninaisuuteen, ja kääntäjän tehtävä on tarjoilla siihen liittyvät ilmiöt lukijalle soveltuvassa muodossa. Se on kiehtovaa. Lieveilmiönä ruoka-aiheisissa käännöstöissä on se, että työtä tehdessä tulee vääjäämättä nälkä.
Tätä saa kokeilla kotona:
Lauran koekeittiöstä on myös peräisin Maris-tortuksi nimeämämme leivonnainen, jonka reseptin löydät täältä.
Lue myös: Elintarvikealan käännökset
| Haluatko lisätietoja monikielisestä viestinnästä? Tilaa uutiskirjeemme niin saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi! |
