Nordic Editors and Translators (NeaT) -yhdistys järjesti tekstitystyöpajan Helsingissä 7.5.2018. Muun muassa YLElle ja suomalaisille tuotantoyhtiöille kääntävä Tiina Kinnunen kuvasi 30 vuoden työkokemuksen pohjalta, millaisia kysymyksiä tekstittäjä joutuu työssään ratkaisemaan ja miten audiovisuaalinen eli AV-kääntäminen poikkeaa tavanomaisesta asiakirjakäännöksestä. Työpajassa päästiin myös harjoittelemaan videoiden tekstittämistä käytännössä.

Katsoja mielessä

Kokeneella AV-kääntäjällä tuntuu olevan päällimmäisenä mielessä katsoja, joka seuraa samanaikaisesti sekä tekstiä että liikkuvaa kuvaa. Tekstityksen tavoitteena mahdollistaa videon tai kuvanauhoitteen ongelmaton ja sujuva seuranta. Tekstittäjän tehtävänä on antaa katsojalle oikea määrä tietoa juuri sopivina annoksina, jotta sekä tekstin lukemiseen että kuvan seuraamiseen jää riittävästi aikaa.

Se asettaa työlle tiukat raamit ja määrittää muun muassa, kuinka paljon tekstiä voi olla samaan aikaan näkyvissä, miten se sijoitetaan kuvaruudulle ja kuinka kauan teksti voi olla näkyvissä. Aiheen tieteellisessä tutkimuksessa hyödynnetään muun muassa silmänliiketutkimuksen menetelmiä.

Keskeisiä periaatteita

Yksittäisen ruututekstin enimmäispituus on kaksi riviä. Kaikkea nauhalla puhuttua tekstiä ei yleensä saa mahtumaan näin pieneen tilaan, vaan kääntäjä joutuu poimimaan sanotusta esiin sen olennaisimman ydinmerkityksen. Työ on siten sekä kääntämistä että tekstin vahvaa muokkaamista, tulkintaa ja tiivistämistä.

Kääntäjä myös määrittää, miten teksti näkyy kuvaruudussa, ja ohjenuorana on edelleen selkeys: yhteen ruututekstiin sisällytetään vain yksi asiakokonaisuus, eikä lausetta tai ajatusta katkaista ja jaeta useaan kuvaan, sillä katsojalla ei ole mahdollisuutta palata tarkistamaan tekstin aikaisempia osia. Luontevia katkaisupaikkoja ovat esimerkiksi sivulauserajat.

Samaan ruututekstiin voi sisällyttää enintään kahden puhujan repliikit, ja tällöin käytetään yhdysviivaa erottamaan ne toisistaan. Muutoin Kinnunen suosii tavallisten välimerkkien käyttöä tekstityksessä, vaikka AV-kääntämisessä esiintyy myös muita käytäntöjä.

Tekstitys on sekuntipeliä

Tekstitys noudattelee kuvan vaihtumista ruudussa, eikä ruututeksti saa jäädä näkyviin, jos kohtaus tai otos vaihtuu. On suositeltavaa, että teksti näkyy ruudussa 2-3 sekuntia riviä kohti, mutta enintään 7 sekuntia.

Tekstittäjä ajastaa tekstien näkymisen juuri oikeaan aikaan suhteessa kuvaan ja puheeseen. Yleensä tekstitys alkaa samaan aikaan puheen kanssa, mutta toisaalta esimerkiksi vitsin huipennus ei saa tulla näkyviin liian aikaisin, jotta se ei vesitä viestin kärkeä ja katsojan kokemusta.

Erityistyökalut

Tekstitykseen ja ruututekstien ajastukseen käytetään erityisiä ohjelmia. Asiakirjakääntämisessä käytettävät käännösmuistiohjelmat eivät yleensä sovellu AV-kääntäjän apuvälineeksi, sillä ruutuun sopivaa alkutekstiä ei useinkaan ole käytettävissä kirjoitetussa muodossa, vaikka käsikirjoitus monesti onkin kääntäjän apuna.

Vaikka saatavana on puheen tekstiksi muuntavia ohjelmia, tällainen teksti ei sovellu sellaisenaan tekstitykseksi eikä tekstityksen alkutekstiksi. Miten siis AV-kääntäjä varmistaa esimerkiksi terminologian yhtenäisyyden vaikkapa moniosaisissa tv-sarjoissa? – Esimerkiksi kirjaamalla keskeisiä termejä erikseen vaikkapa Excel-taulukkoon, kuvasi Kinnunen.

Videon suosio kasvaa

Kuva- ja videomateriaalin määrä kasvaa räjähdysmäisesti tekniikan kehityksen ja yleistymisen myötä. Joidenkin ennusteiden mukaan jopa 80 % tiedonvälityksestä verkossa tulee olemaan videomuodossa. Seuraako siitä räjähdysmäinen kasvu myös tekstityspalveluiden kysyntään?

Kinnusen mukaan tekstitykseen on nykyisin saatavilla helppoja tee-se-itse-menetelmiä. On sitten toinen asia pohtia, mihin riittää kotikutoinen tekstitys ja milloin olisi syytä käyttää ammattilaista. Esimerkiksi ammattimaisesti tuotetun yritysesittelyvideon tekeminen ei ole ihan halpa juttu, joten on aiheellista miettiä, kannattaako ammattimaista vaikutelmaa ja katsojakokemusta riskeerata osaamattomalla tekstityksellä.

Ja vielä vastaus työpajan osallistujia askarruttaneeseen kysymykseen: TV:ssä esitettävien ulkomaisten sarjojen ja elokuvien nimien omituiset käännökset ovat useimmiten markkinointitiimien aikaansaannosta eikä AV-käännöksen ammattilaisilla ole niihin osaa eikä arpaa.

 

Haluatko lisätietoja monikielisestä viestinnästä? Tilaa uutiskirjeemme niin saat uusimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi!